Jugoslavian Nykytaidetta

Milena Jeftic-Niceva

Syntynyt 1943 Tomaševacissa.

Suorittanut kandidaatin tutkinnon 1968 ja maisterin tutkinnon.

1972 Belgradin Taideteollisuusakatemiassa.

Yksityisnayttelyt (maalauksia ja pukuluonnoksia): Lukuisia nayttelyita Belgradissa vuodesta 1969 lahtien, 1971 Pančevo,

1973 Čačak, Opole ja Katovvice (Puola), 1974 Szczecin (Puola),
1980—81 Pariisi, 1983 Novi Sad, Ljubljana.

Osallistunut teatteripukujen nayttelyihin ja Jugoslavian taiteen nayttelyihin kotimaassaan ja ulkomailla seka kansainvalisiin nayttelyihin mm. Rijekan Nuorten biennaaliin 1975, VALPUSZ -nayttelyyn Olztinissa (Puola) 1975, X Touguet’n biennaaliin (Ranska) 1980, Grazin XVIII Kansainvalisiin maalaustaiteen viikkoihin 1983 jne. Kolme kansallista palkintoa.

Vaikka Milena Jeftić-Ničevan nykyista taidetta nayttaakin innostavan 80-luvun alulle tyypillinen maalaustaiteen uudistu-minen, on hanen tyoskentelynsa kaikesta huolimatta jatketta aikaisemmille pyrkimyksille. Jo hanen varhaisempien teos-tensa jotkut elementit jarjestyivat selvasti tiettyjen teemojen saantojen mukaan: na’iden kuvallisten sommitelmien maarit-telyn jatkaminen on tuottanut uusien tyylien sarjan. Rakenne perustuu olennaisesti optisille ilmioille ja tekstiilitaiteelle omi-naisiin muotoihin, onhan tama taiteilija myos pukusuunnit-telija. Maalausten motiivien selkea tunnistaminen on vaikeaa ja johtuu taiteilijan halusta saada katsoja keskittymaan entista enemman. Tunnistamisen tekee vaikeaksi kuvien erikoinen rakenne, joka peittaa alleen koko maalauksen pinnan, seka erityinen “muotoilumenetelma”. Tama op-taiteen muoto, jolle on tyypillista epatavallinen variskaala. lahenee seka muotora-kenteeltaan etta’ koko vaikutelmaltaan pattern painting -suun-nalle tyypillisia ratkaisuja.


Gordana Jocic 

Syntynyt 1943 Belgradissa. Valmistunut 1972 Belgradin Taide-akatemiasta.

Yksityisnayttelyt: 1976 ja 1982 Belgrad.

Osallistunut useisiin Jugoslavian taiteen nayttelyihin koti-maassaan ja ulkomailla, seka kansainvalisiin nayttelyihin, mm. Jugoslavian piirustustaiteen 5., 6. ja 7. triennaaliin Somborissa, 3., 4. ja 5. Jugoslavialaisen muotokuvan nayttelyyn Tuzlassa, Rijekan Kansainvaliseen piirustustaiteen nayttelyyn 1980, Kan-sainvaliseen muotokuvabiennaaliin Tuzlassa 1980, 3. Istan-bulin Taidefestivaaliin 1981. Kuusi kansallista palkintoa.

Nykytaiteilijoiden kaukaisempiin ja tuntemattomampiin, mei-dan paiviimme asti sailyneisiin taiteen ihanteisiin ja viesteihin kohdistuvaa tamanhetkista mielenkiintoa voidaan selittaa eri tavoin. Yksi tuon mielenkiinnon syista I6ytyy ehka mennei-syyden teoksiin liittyvien vakiintuneiden kasitysten uudelleen arvioinnista. Toinen syy lienee taiteilijan halu kokeilla omia taiteen ihanteen saavuttamisen mahdollisuuksiaan. Gordana Jocićille on viela tunnusomaista se, ettei han vain herata eloon klassisia (renessanssin) maalauksen malleja ja teemoja, vaan jaljittelee myos tarkan teknisesti maalaten jopa valehalkemia teoksiinsa. Taiteilijan luonteenlaatu on naiden piirrosmaa-lausten runollisuuden lahtokohta ja se vastaa taysin hanen seuraamansa kuvallisen muodon luonnetta. Jocić haluaa teos-tensa erottuvan jaljennoksista ja vaarennoksista maalaamalla niihin ajan aiheuttamat muutokset, joiden mukaanottamista tana nopeiden ja alituisten muutosten aikana voidaan pitaa selvana taiteellisena nakemyksena.


Tahir Lusic

Syntynyt 1949 Rijekassa. Opiskellut taidehistoriaa Belgradin yliopistossa, Alter Imago -ryhman jasen.

Yksityisnayttelyt: 1980 Belgrad, 1983 Belgrad, Zagreb, Rijeka.

Osallistunut Jugoslavian taiteen nayttelyihin kotimaassaan ja ulkomailla seka useisiin kansainvalisiin nayttelyihin, mm. XI ja XII Rijekan Nuorten biennaaliin, Lissabonin kansainvali-seen piirustusnayttelyyn 1981, XII Pariisin nuorten biennaaliin 1982.

Tahir Lušić on belgradilaisten taiteilijoiden nuorimman suku-polven ]a 80-luvun plastisten keksintojen soveltajien aito edus-taja. Hanen maalauksensa ovat historiallisesta ekspressionis-mista psykedeelisen ja transavantgardistisen maalauksen valille sijoittuvien vaikutteiden mielenkiintoinen yhdistelma. Moni-muotoisuus ja keinotekoiset hahmot aiheuttavat katsojalle vah-van aistikokemuksen, joka vastaa ajan painostavaan vaati-mukseen, jonka kestavin ilmaisu on visuaalisessa rakenteessa. Naiden kuvien rajulla seka aineellisella etta kerronnallisella retoriikalla taiteilijan on tarkoitus kiihottaa katsojaa erikoisten kokemusten avulla keskiajan maalareiden tapaan. Nykyaan tai-teilijan rooli suoraa vuoropuhelua taiteen menneisyyden kanssa kayvana taidehistorioitsijana on kasvamassa. Tahir Lušićin kohdalla on lisaksi kyse kuvallisten muunnosten ja taiteellisen, historiassa tapahtuneen prosessin selvasta tietoisuudesta. Ha’n tuntee myos mahdollisuudet I6ytaa tekijat, jotka ovat tehneet taideteoksen siksi mita se oli tiettyna aikakautena.


Predrag-Pedja Neskovic

Syntynyt 1938 Bijelassa. Valmistunut 1965 Belgradin Taide-teollisuusakatemiasta.

Yksityisnayttelyt: 1960 Trebinje, 1965 Rovinj, Belgrad, 1966 Beograd, 1967 Belgrad, Novi Sad, Ljubljana, 1968 Kraljevo, 1970 Novi Beograd, 1973 Belgrad, Sombor, 1974 Lontoo, Zagreb, 1978 Belgrad, Zrenjanin, 1979 Rooma, 1980 Zagreb, Cačak, 1983 Belgrad.

Osallistunut lukuisiin Jugoslavian taiteen nayttelyihin koti-maassaan ja ulkomailla seka kansainvalisiin nayttelyihin, mm. XXVII Vesivarimaalauksen biennaaliin New Vorkissa 1963, Pariisin nuorten biennaaliin 1969, Bolzanon III biennaaliin, Kansainvaliseen miniatyyrinayttelyyn Frankfurtissa 1970. New Delhin triennaaliin 1971 jne. Kolme kansallista palkintoa.

Olemme 80-luvun alkupuolella saaneet olla todistamassa ilmiota, jolle on ominaista hyvaksyttyina kasitteina esitettyjen taiteellisten arvojen vakiintuneen hierarkian hajoittaminen. Mahdollisesti maalaustaidesopii parhaiten tahan tarkoitukseen, koska se antaa meille mahdollisuuden tehda yksiselitteisia johtopaatoksia vertaamalla vakavaa taidetta ja tohertelya. On kuitenkin vaikeaa sanoa, soveltuuko tama kaikkiin samankal-taisiin tapauksiin nyt, kun arvot ovat muuttumassa ja taide on sen laatuominaisuuksien perinteisten standardien epavakaut-tamisprosessin alainen. Predrag-Pedja Neškovičin kohdalla nama pyrkimykset ilmaantuivat erityisessa muodossa jo ennen viimeisimpien taidevirtausten nousua. Pakonomainen, lapsellinen maalaaminen, tilan harhan haihduttaminen maalauk-sessa, tohertelytaiteen mytologian jaljittely ja estoton lai-nailu, sanalla sanoen kaikki ta’ma sisallon ja menetelmien valikoima asettaa vakavasti kyseenalaisiksi nykytaiteen arvot ja todelliset mahdollisuudet arvioida sita selvarajaisissa luokit-teluissa kaytetyin termein.

Jovan Despotovic

Alvar Aalto museet, Oslo, 1984